Luetteloin sittenkin

Pieni vinkkaus Viltsulta sai minutkin lopulta innostumaan "omien kirjojen" luetteloinnista. Kun tiedot voi etsiä suoraan Helmetistä sujuu luettelointi kuin leikiten.
LibraryThing olisi mainio esimerkiksi koulukirjastojen kokoelmien luettelointiin - toimisi myös hyvänä vinkkauksena lapsille ja nuorille.

Nyt pitäisi vielä saada kirjat tälle blogisivulle - ensimmäinen yritys tilttasi koko sivuston.

No nyt se onnistui -jippii!

LibraryThing -auts

LibraryThing vaatii vielä lisää syventymistä. Kiinnostavaa on katsoa muiden "kirjastoja".
Omien kirjojen luetteloiminen onkin sitten hankalampi kysymys; luetteloisinko hyllyssäni olevat kirjat? Miksi - aivan liian paljon puuhaa. Luetteloisinko kirjat, jotka olen lukenut - aivan liikaa puuhaa - olen pitänyt kirjaa lukemistani kirjoista aktiivisesti vuodesta 1966 lähtien. Entäs sitten kirjat, jotka olisin halunnut lukea - no niitä en enää muista, mutta jospa kirjaisinkin ne aina kohdalle osuessa LibraryThingiin.
Tai sitten voisin luoda "ihanne kirjaston" eli luetteloida kirjat, jotka antaisivat kirjastostani (ja siis myös minusta) sivistyneen vaikutelman.

Hämmästyttävää muuten kuinka paljon netistä löytyy kirjallisuusaiheisia blogeja, sivuja etc. Niihin olen kurssin aikana törmännyt vahingossa - olenko siis käyttänyt nettiä eri tavalla kuin aiemmin?

( kuva Stock.XCHNG, lusi )

LibraryThing -vautsi

Tämän viikon ensimmäinen tehtävä, tutustuminen LibraryThingiin, alkoi kiinnostavasti. Esimerkkinä oli ruonoilija Eeva-Liisa Mannerin kokoelma. Jännä "katsella" mitä hänellä on ollut hyllyssään - antaa näkökulmaa Mannerin tuotannon lukemiseen.

Itsetutkiskelua, osa 1

Kurssi on nyt jo hyvän matkaa puolessa välissä ja nyt pitäisi arvioida miten homma on edennyt.

1. Blogi Ensimmäinen tehtävä oli oman blogin luominen. Se oli yllättävän helppoa. Se on myös tullut tutuksi kurssin aikana, koska tehtäviä on pitänyt kommentoida omassa blogissa. Myös muiden blogien seuraaminen on ollut kiinnostavaa. Joukkomme on vain niin suuri, että blogien lukemiseen hurahtaa melkoisesti aikaa. Kommentointi ei myöskään suju vielä täysin luontevasti.

2. Delicious
Periaate kyllä selvisi, mutta tuntui käytännössä monimutkaiselta käyttää - palvelun pitäisi olla jatkuvasti koneella auki, jotta sinne tulisi jotain tallennettua. Ehkä D:n käyttö jatkossa tiivistyy, jos sille tulee todellinen tarve.

3. RSS-lukuohjelma
Valitsin iGooglen (ei tarvinnut hankkia uusia tunnuksia) ja sen käyttäminen tuntui varsin helpolta, mutta ensi viehätyksen jälkeen huomasin, että en ehdi/jaksa lukea sinne tulevia syötteitä. Toimisi varmasti paremmin, jos käyttäisi iGooglen muitakin palveluita päivittäin.
Syötteet voisivatkin olla kätevämpiä yksityis kuin työ käytössä.

4. Pikaviestimet
Kurssichat ei onnistunut, jostain syystä valitsemani Meebo ei toiminut. No olisin tietysti voinut kokeilla toisenkin kerran. Sättäilu on kuitenkin periaatteessa tuttua. Sopii varmaan monenlaiseen yhteydenpitoon.

5. Toiset ihmiset tiedonlähteenä
Toiset ihmiset ovat töissä jatkuvasti tiedonlähde, mutta Deliciousin kautta verkostoituminen ja omien linkkivinkkien lähettäminen tuntui hieman turhalta. Mutta tämä voisi toimia esim. projekti- ja ryhmätöissä, joissa sama porukka pinnistelee yhteisen aiheen parissa (joka on selkeästi rajattu). D:n kautta jaetut linkit/vinkit/, jotka sivuaisivat yhteistä aihetta, voisivat olla oivallinen lisä työskentelyyn.

Kuvia - rakastan kuvia

Tämän viikon toisessa tehtävässä piti tutustua erilaisiin kuvapalveluihin. Onko tosiaan mahdollista, että verkossa on ilmaisia kuvapankkeja, joista saa kuvia omien esitystensä, tai blogien elävöittämiseksi.
Kun suurin osa omista hyvistä valokuvista on vielä paperimuodossa, jotka pitäisi skannata... jotta saisi ne omalle sivulleen, tuntui ilmaiskuvien siirtämisen helppous vievän vallan harkintakyvyn.
Hyvä, etten poistanut kaikkia blogini tekstejä ja korvannut niitä kuvilla.

Kokeilin näitä: Stock.XCHNG ja Morguefile.

Oheinen kivikuva on runrunrunsin ja peräisin Stock.XCHNGistä. Jostain syystä olen mieltynyt kiviin. Tämä muistuttaa kännykkäkuvaani, jonka olisin ensimmäisenä halunnut siirtää blogiini.

Webinaari on wiksu

Webinaari vaikuttaa käytännölliseltä (ja ekologiselta) tavalta pitää seminaari/työkokous. Luento tai esitys ei kuitenkaan saa olla kovin pitkä - kuunteleminen ruudulta puuduttaa melko nopeasti.
Keskustelu, supattelu, muiden osallistujien kanssa voisi olla hauskaa, mutta veisikö se huomion esityksestä. Keskustelusta voisi tulla myös melko pirstonaista luennon aikana, jälkikäteen se voisi olla jäntevämpää. Näppärää olisikin yksi lisäikkuna, johon voisi kirjoittaa omat muistiinpanonsa ja kommentinsa ja sitten jakaa muille.

Nythän monien tapahtumien luentoja voi seurata myös jälkikäteen esimerkiksi Kirjakanavassa. Ei vastaa ehkä paikalla olo - sosiaalinen puoli eli ihmisten tapaaminen jää pois, mutta hyvä, että voi saada ainakin "tiedollisen annin".

Kurssiwebinaaria en harmikseni ehtinyt kokeilemaan. Täytyy tsekata muiden kokemukset.

Facebook -olan takaa

Sain sattumoisin mahdollisuuden tutustua ystäväni Facebookiin. Yhdellä kertaa tietämykseni lisääntyi huimasti: omat ja ystävien yhteiset ystävät, kaverit ja tutut muodostavat melkoisen verkoston, jossa voi kertoa omia tekemisiään ja vaihtaa kuulumisia. Kun verkosto on laaja, on siinä väistämättä mukana myös monenlaista asiantuntemusta, joka näin on myös omassa käytössä.
Facebook on kieltämättä oiva tapa pitää yhteyttä ihmisiin, joita ei välttämättä jostain syystä ehdi/voi tavata. Kun ystäväjoukko on laaja, niin melko varmasti joku on aina kuulolla ja omiin mietteisiinsä saa kommentin nopeasti.
Ei ihme, että tieto leviää nopeasti Facebookin verkostojen kautta.

Facebook ryhmä voisi tarjota verkko-oppimisen tukena foorumin, jossa opiskeluun liittyvien asioiden lisäksi voisi jutella myös muista kunkin elämään liittyvistä asioista.
Opiskelin taannoin sosiaalipsykologian perusopinnot verkossa. Silloin ei vielä ollut Facebookia, mutta opiskeluympäristössä oli foorumi, jossa keskustelimme yhdessä monista opiskeluun ja yksityiselämäänkin (kurssin aikana syntyi mm. pari lasta) liittyvistä asioista. Näiden keskustelujen kautta "tunsin" kurssilaiset paremmin kuin konsanaan millään massaluennolla.

Nettielämää kirjassa varoiteltiin, että kannattaa miettiä mitä Facebookin kirjoittaa, sillä aina joku ulkopuolinekin voi kurkkia ystäväsi "olan takaa". Näin siis tein minäkin ja tuli kyllä hieman tirkistelyn tuntu.

Toisten blogeja lukiessa

Tänään olen yrittänyt lueskella toisten kurssilaisten blogeja, kiitos niille jotka ovat jo edenneet viikkotehtävissä - teiltä sain taustaa ja ajatuksia. Joskus voikin olla helpotus katsoa, mitä muut ovat jo saaneet asiasta irti - pääsee helpommin "toiselle askelmalle" (?).

Galtsu, Facebook ja verkkokurssi

Tämän viikon tehtävistä kahteen (IRC-Galleria ja Facebook) tutustuin lukemalla niistä kirjoitettuja artikkeleita. Molemmat olivat toki yleisellä tasolla tuttuja, mutta hieman tietämykseni syveni. Täytyy myös tunnustaa, että vaikka en tällä kertaa halunnutkaan itse liittyä niiden käyttäjäksi, päässäni on kyllä raksuttanut "miten näitä voisi käyttää työssä".

Viikon kolmantena tehtävänä on suunnitella verkkokurssi jostakin sosiaalisen median aihealueesta. Tehtävä on sen verran haasteellinen ja haluan tehdä sen kunnolla, että jätän asian hetkeksi hautumaan. Tänään oli kasvotusten pidetty internetkurssi ja sillä oli kyllä hyödyksi, että tämä blogin kirjoittaminen oli minulle tuttua. Valitsenkin verkkokurssin aiheeksi blogin; ensimmäinen askel suunnittelussa on siis otettu.

Harmi, että kurssimme tahti on niin kova, ettei opiskelu samassa rytmissä muiden kanssa onnistu. Toivottavasti joku löytää kurssisuunnitelmani kuitenkin vielä parinkin viikon päästä.

Keskustelupalstat pyöräilijälle?

Suomi24 keskustelupalstoilta näyttää löytyvän monenlaisia aihepiirejä - ensiksi osui silmään remonttipalsta. Matkailusta innostuin etsimään olisiko jokin palsta keskittynyt pyörämatkailuun, mutta sellaista en löytänyt (pyöräily löytyi osiosta urheilu ja kuntoilu, mutta se ei on mun juttu - näyttivät pohtivan fillareiden ominaisuuksia).

Kirjastot.fi ja oman kirjaston palstat vaikuttivat aika laimeilta.

Lukukokemusten keskustelufoorumi vaikutti siltä, että kaikki ovat kotona lukemassa paksuja kirjoja.

Delicious - toinen kerta

Tämä D on minulle vaikea, kuin nimensäkin. Liitin joukkooni pari kurssilaista, lähetin linkin ja kiitin saamastani. Lopputuloksena minulla sellainen määrä linkkejä, etten ehdi niihin tutustua.
Tehtävänannossa mainittiin, että D voisi vertautua työpaikan kahvihuoneeseen, jossa vaihdamme ajatuksia työkavereiden kanssa. Onneksi meidän kahvihuoneessa on joskus myös hiljaista. D:n kaltaisessa melskeessä moni asia myös hukkuisi.
Toki on myös kiinnostavaa "kurkkia" mitä muut pitävät kiinnostavana. Vaikeampaa olikin lähettää mielenkiintoinen linkki kaverille (ketä tää kiinnostais, kaikki nää jo tietää).

Loppulukemana: käyttö ja tarkoitus tuntui hankalalta, vai johtuuko edellinen siitä, etten tunne D:lle tarvetta.

Toki sen kautta voi löytää kiinnostavia asioita. Tällä kertaa etsin sosiaalista mediaa käsitteleviä suomenkielisiä sivustoja. Alla olevat löysin D:stä, mutta samat linkit olisin löytänyt googlaamalla. Molemmilla sivuilla käsitellään sosiaalista mediaa oppimisen näkökulmasta.

Tätä Opetushallituksen sivua voisin käyttää valmistellessani asiakasopastuksia - selkeästi peruasioita, ei liian innostava (ei lähde hötkyilemään)

Sosiaalinen media oppimisen tukena -sivusto taas on runsauden sarvi, jossa voisi vierailla päivittäin etsimässä ideoita ja uusia ajatuksia. Ehkä myös ajanmyötä kommentoimassa sen piirissä olevia blogeja.

Blogi - itseasiassa

Tähän asti olen pitänyt blogiani yllä lähinnä siksi, että olen halunnut viestiä muille kurssilaisille, että olen mukana. Varsinainen tarkoitus - kurssitehtävien ja oppimisen kommentointi on jäänyt vähemmälle, mutta nyt aloitan.

Tämän blogin avaaminen oli tehtävistä helpoin ja luontevin; kiitos valmiin sabluunan. Blogin kirjoittaminen on helppoa ja se jäsentää myös kurssin sisältöjen pohdintaa. Ajatukset selkiävät. Kiinnostavaa on myös "mahdollisen lukijan" istuminen olkapäällä. Miten kirjoittaminen muuttuu, kenelle kirjoitan?
Koska tämä blogi liittyy kurssiin mahdollinen lukija on mahdollisesti toinen kurssilainen, mutta jos kirjoittaisinkin vaikkapa avantouinnista - kuka silloin olisi mahdollinen lukija? Kiinnostaisiko blogini ketään, haluaisiko kukaan kommentoida sitä. Kommentointi kuitenkin lienee oleellinen osa bloggaamista.

Nyt olen pulassa

Viikko lomalla ja sen jälkeen tavaton hässäkkä töissä - siis viime viikon ja tämän viikon tehtävät tekemättä.

Mutta nyt reipastun ja luen Nettielämää kirjan, jota Viltsu suositteli. Siis pakenen kuitenkin perinteiseen mediaan, mutta huomenna tehtävien pariin.

Meebo vieköön!

Onnistuin luomaan meseyhteyden lähipöytään, mutta täytyy sanoa, että ryhmään liittyminen ei onnistunut. Toisaalta tässä mesetyksessä oli mukana myös audiopuoli. Yritetty ainakin on.

Mesetysyritys

Tänään pitäisi päästä mukaan kurssichattiin. Meebo löytyi ja näyttäisi toimivankin - yltää ainakin naapuri koneelle.
Muut tämän viikon tehtävät jäävät osittain rästiin -huh, huh, - mutta täytyyhän sitä pitää lomaakin.
Delicuous vaatii lisäharjoitusta; aluksi homppa tuntui helpolta, mutta nyt en muista mitään.

Kirjoja ja viiniä

Eilen olin Atenan ja Schildtsin kirjallisessa illassa, kiinnostavia kirjaesittelyjä, tuttuja ja maukasta ruokaa ja viiniä. Kirjoista jäi mieleen mm. Myrrha

Valokuva - olis ihan kiva

mutta työkoneeni huutaa avuksi järjelmänvalvojaa, enkä onnistu lisäämään kuvia kännykkäkamerastani. Täytyy kokeilla muita keinoja.

RSSSSS

Viikonloppu oli kaunis - haravoin lehtiä ja kävin avannossa - kyllä se avanto oli koska ympärillä järvi oli riitteessä.
Nyt sitten olen tilannut lisää RSS-syötteitä niin kotikaupungista kuin vähän kauempaakin. Kurssilaistenkin blogeja pitäisi olla pian ainakin kuusi. Mutta ihmettelen kuten kollegatkin - milloin niitä ehtii lukea ja kommentoida.
Sinänsä erilaisten ajankohtaistietojen tilaaminen on helppoa ja varmasti kätevääkin, mutta toisaalta esimerkiksi Kirjastot.fi sivun juttujen seuraaminen käy mielestäni helpommin kun käy ko. sivulla. Lisäksi jos tyytyy pelkkiin syötteisiin, niin hyväksyy, että joku suodattaa valmiiksi mitä tietoa iGoogleeni ropisee.

Chatti jää

Voi vitsi - kurssichat on ihan ok, mutta jos sekin edellyttää jälleen uuteen palveluun kirjautumisen, niin ottaa päähän. Jos maltti riittää niin yritän mukaan ensi tiistaina.

Sunnuntait eivät aikatauluun käy.

Syötteitä ropisee

Rss-syötteiden hankkiminen iGooglen kautta oli yllättävän helppoa, vaikka en ohjeistuista oikein ymmärtänyt.

Hauskaa oli myös oman iGoogle-sivun muokkaaminen. Ymmärrän, että moiseen voi helposti koukuttua - vaikken mikään "sisustaja" olekaan.

Kurssin ja kurssilaisten blogien lisäksi tilasin pari kirjallisuusaiheista blogia - ajattelin seurata niitä jonkin aikaa ja vaihtaa ne sitten vaikka uusiin. Aika ei kuitenkaan riitä kaikkien lukemiseen, enkä aio sairastua infoähkyyn tämän kurssin aikana - tässä ammatissa se on muutenkin vaarana.

Ähkyn suurin ongelma on nimittäin se, ettei voi koskaan olla tyytyäinen hankkimaansa tietoon tai oppimaansa asiaan, koska aina maailmassa on miljoona asiaa, joita ei kuitenkaan vielä osaa, eikä koskaan opikaan.

Delicious

Eilinen päivä kului kirjamessuilla ja vasta näin lauantaiaamuna pääsin tutustumaan Deliciousiin - hieman rassasi tuo, jälleen uuden s-postiosoitteen hankkiminen, mutta muuten palveluun kirjautuminen sujui hyvin.
Sain oman blogini merkatuksi, tosin se se siellä jo olikin - eli ihmeellistä.

Itse palvelun syvin olemus jäi vielä avoimeksi. Jotenkin tuntui, että sitä oli helppo käyttää - mutta mahdoinko silti tehdä asiat oikein - vai lieneekö tapoja useampia. Päätin kuitenkin käyttää "lapsenomaista" lähestymistapaa - eiku kokeillaan - meni sitten vaikka metsään (siellä olenkin aina viihtynyt.)

Blogiakin pitäsi vielä täydentää ja ehtiä tutustumaan muiden kurssilaisten blogeihin.

Aikansa kutakin...

mutta nytpä tämä sivu on aloitettu! Jatkossa kirjailen tänne miten onnistun seikkailuissani uusien 23 000 asian kanssa (minusta on turhan kainoa puhu vain 23 asiasta, vaikka tulinkin sen otsikkoon laittaneeksi.)