Sain sattumoisin mahdollisuuden tutustua ystäväni Facebookiin. Yhdellä kertaa tietämykseni lisääntyi huimasti: omat ja ystävien yhteiset ystävät, kaverit ja tutut muodostavat melkoisen verkoston, jossa voi kertoa omia tekemisiään ja vaihtaa kuulumisia. Kun verkosto on laaja, on siinä väistämättä mukana myös monenlaista asiantuntemusta, joka näin on myös omassa käytössä.
Facebook on kieltämättä oiva tapa pitää yhteyttä ihmisiin, joita ei välttämättä jostain syystä ehdi/voi tavata. Kun ystäväjoukko on laaja, niin melko varmasti joku on aina kuulolla ja omiin mietteisiinsä saa kommentin nopeasti.
Ei ihme, että tieto leviää nopeasti Facebookin verkostojen kautta.
Facebook ryhmä voisi tarjota verkko-oppimisen tukena foorumin, jossa opiskeluun liittyvien asioiden lisäksi voisi jutella myös muista kunkin elämään liittyvistä asioista.
Opiskelin taannoin sosiaalipsykologian perusopinnot verkossa. Silloin ei vielä ollut Facebookia, mutta opiskeluympäristössä oli foorumi, jossa keskustelimme yhdessä monista opiskeluun ja yksityiselämäänkin (kurssin aikana syntyi mm. pari lasta) liittyvistä asioista. Näiden keskustelujen kautta "tunsin" kurssilaiset paremmin kuin konsanaan millään massaluennolla.
Nettielämää kirjassa varoiteltiin, että kannattaa miettiä mitä Facebookin kirjoittaa, sillä aina joku ulkopuolinekin voi kurkkia ystäväsi "olan takaa". Näin siis tein minäkin ja tuli kyllä hieman tirkistelyn tuntu.
3 kommenttia:
Kaverini asuvat ympäri Suomea ja maailmaa, tapaamme Facebookissa. Onhan se vähän surullista, mutta näemme sentään jossakin.
Totta. Voin kuvitella, että jos asuisin esimerkiksi ulkomailla olisin Facebookista aivan riemuissani ja haluaisin itselleni vähintään sata ystävää.
Vaikka Facebook on yhteisö, johon pitää kirjautua, ovat siinä esiin tuodut asiat, kuten totesit, melkein yhtä avoimina kaikkien katseille kuin internetissä yleensäkin. Tätä eivät monet ihmiset, aikuisetkaan, tunnu kuitenkaan aina mieltäneen.
Lähetä kommentti