Kuuman kesän jälkeen lämmin syksy

Jälleen opiskelemassa - sosiaalisen median uusia koukeroita. Päivän innoittamana poistin talvikuvat. Huomenna ehkä lataan kesäkuvat.

Kesä tulee ja minulla on vielä talvikuvat

En ole osannut päättää jatkanko blogin kirjoittamista, mutta loman jälkeen mietin mihin tätä jatkossa käyttäisin.

Kurssi suoritettu - entäs nyt?

23 asiaa kurssi on hyväksytysti suoritettu - siitä muutama ilon kiljahdus, myös niiden työkavereiden korvien iloksi, jotka kurssin aikana kuulivat myös karjahduksia.

Onnittelut myös muille kurssitovereille ja kiitos - on ollut ilo lukea erilaisia blogeja.

Mutta nyt Zoran 23juttua jää lepotauolle. Blogin kirjoittamisesta tuli kurssin aikana toisaalta tapa, joten voi hyvinkin olla, että jutut jatkuvat.
Seuraava kurssikin on alkanut, joten aiheita riittää.

Verkkokurssi

Kurssin aiheena on miten perustetaan blogi. Kohderyhmäksi ajattelen esimerkiksi opettajat tai kirjavinkkarit, jotka haluavat blogin keinoin innostaa lapsia/nuoria lukemaan.
Yhdessä lasten/nuorten/oppilaiden kanssa ylläpidetty blogi on myös oiva mediakasvastuksen keino.

Ensimmäinen osio
1. Mikä blogi on?
Tutustutaan blogeihin ja bloggaamiseen. Lueskele toisten blogeja. Kiinnitä huomiota myös blogien ulkoasuun.
Blogilista - hakemistosta löydät eri aiheisiin liittyvät blogit.

2. Miksi haluat blogata?
Kirjoita ainakin kolme tavoitetta, mitä haluat blogillasi saavuttaa. Millaisten asioiden oppimiseen/innostamiseen blogi soveltuu.

3. Blogin valinta
Tutustu palveluihin, jotka tarjoavat käyttöösi valmiin blogialustan. (Tutustu esim. sosiaalisen median työpaja)
Kirjaudu ja tutustu perusteellisesti palvelun ohjeisiin ohjeisiin.
Mieti tässä vaiheessa blogillesi iskevä nimi.

Tässä Jaakko Sannemanin havainnollinen ohje Blogger –palvelun käyttöönotosta.

Toinen osio
1. Blogin aloittaminen
Kirjoita ensimmäinen blogikirjoitus- esimerkiksi blogin esittely: siitä se alkaa.
Mieti myös omaa profiiliasi – kuvan kanssa vai ilman…
Tarkista blogiin laittamasi asetukset, esimerkiksi komenttien salliminen.

Tässä vaiheessa on hyvä keskustella myös oppilaiden kanssa blogista; valitkaa esimerkiksi yhdessä ulkoasu.

2. Blogi perustettu – mitä sitten
Mieti vielä blogin tavoitteet ja kirjaa ne itsellesi ylös. Keskustele aiheesta muiden kurssilaisten kanssa.

Blogissa voi julkaista esimerkiksi kerran viikossa kirjaesittelyn. Kirjan lukijat voivat kirjoittaa oman arvostelunsa kirjasta kommentteihin. Kirjaesittelyn voi kirjoittaa opettaja tai oppilas.
Voitte myös seurata ja kommentoida muita kirjallisuusaiheisia blogeja.

Keskustele blogiin kirjoittamisesta; hyvät tavat pätevät myös verkossa (esim. Edu.fi -netiketti). Lisäksi on hyvä pohtia yhdessä tekijänoikeuksia: miten tekstiä voi lainata etc.

Kolmas osio
1. Blogi kaipaa piristystä
Blogiin voi liittää helposti kuvia, videoita ja linkkejä.
Muista tekijänoikeus.

2. Luetteloikaa mielikirjanne
Tutustukaa Library Thing –palveluun. Valitkaa lempikirjanne ja luetteloikaa ne palveluun. Samalla voi opetella asiasanoittamaan eli tagittamaan kirjoja. Kirjat saa esille blogiin.

Vinkkejä ja linkkejä:
Lastenkirjahylly - Päivi Heikkilä-Halttusen lasten ja nuortenkirjojen arvosteluja
Piirtoheitin – verkko-opetuksen verkkolehti (blogit)
Blogi -opetuksessa, elämänkatsomustieto

Opitun miettimistä

Kurssin aikana on tullut valtava määrä tietoa, joka on synnyttänyt valtavan määrän ajatuksia, jotka ovat tuottaneet valtavasti lisää ajatuksia. Blogiin en ole ehtinyt kirjata niistä kuin murto-osan. Usein ajatukset ovat myös muuttuneet ja harhautuneet jo muutamassa tunnissa aivan eri suuntiin, joten ylöskirjaus ei olisi edes ollut mahdollista, eikä myöskään tarpeellista. Uskon, että vasta kevään myötä kun olen mukana parissa uudessa projektissa ja pidän muutaman nettikurssin asiakkaille alan oivaltaa miten voisin käyttää kurssilla oppimaani työssäni.

Helmetin suositukset yhteisöllisen median käytöstä sisälsi enemmänkin "yhteisiä sääntöjä". Olisin toivonut ideoita mihin eri medioita voi/kannattaa käyttää: sopiiko esim. facebook markkinointiin paremmin kuin twitter, pitääkö lukupiiri yhteyttä blogissa vai feissarissa etc. Mihin mahdollisesti uusiin asioihin yhteisöllinen media soveltuu - eli ei vain vanhan toimintatavan siirtämistä.

Mielenkiintoista oli lukea Jarmo Lepistön kooste 11.11.2009 järjestetyssä YLE:n webinaarista: Miten syntyy sosiaalisen median strategia? Poimin muutaman näkökulman, joista mielestäni olisi etua kun mietimme miten sosiaalista mediaa käytettään meidän työssämme: "Sosiaalinen media on työkalu muiden joukossa. Tavoitteena tulee olla, että sosiaalinen media on luonteva osa kaikkien työtä. Valmista strategiaa olennaisempi on prosessi. Tärkeää on että sosiaalisen median merkitystä ja käyttöä pohditaan organisaatiossa yleisesti, ei vain asiantuntijatasolla." Näissä kahdessakin kohdassa on pureskeltavaa.
Esimerkiksi: luonteva osa työtä tarkoittaa, että kyse ei ole enää jostain ylimääräisestä ekstrasta, vaan juuri siitä työstä mitä minun pitääkin tehdä. Prosessin kautta työtavat voivat myös muuttua niin, toivottavasti, että emme tee aina vain lisää vanhan päälle vaan vapaudumme jostain vanhasta uuden myötä.

Vaikka monia asia onkin vielä kesken, niin yleissivistys on jo kasvanut; pystyn käyttämään uusia sanoja (sic!), mutta ennen kaikkea antamaan asioille myös sisällön ja liittämään ne johonkin laajempaan yhteyteen.

Blogeista ja seurannasta

Kurssin myötä on oppinut bongaamaan aihealueeseen liittyvät kirjoitukset mediasta nopeasti. On ollut hyvä havaita, että kurssin tiedoilla lukukokemus on aiempaa syvempi - tiedän mistä tässä puhutaan.
Mutta siinäpä se - olen juuri oppinut blogin kirjoittamisen ja Helsingin Sanomat uutisoi (6.2.10), että "Blogeista on tulossa keski-ikäisten hupi". Just.
Nuoret ovat siis siirtyneet jo muualle, mutta toisaalta blogin arkipäiväistyminen tekee siitä ehkä entistä oivemman työkalun vaikkapa opetuksen avuksi. Onhan sitä helppo käyttää ja osalle opiskelijoista se on jo ennestään tuttu. Eihän kännyköistäkään ole tullut kelvottomia, vaikka ne ovat joka mummon kassissa.

Trendejä uhmaten aioin laatia verkkokurssini blogin perustamisesta. (Ilmestyy pikapuoliin).

Googlaamalla kurssimme löytyi (niin tämä kuin edellinenkin) hyvin - osumia luonnollisesti kurssisivuille, blogeihin kuin myös Deliin, Twitteriin, Flickriin...
Hauskinta oli oman blogin etsiminen - olin nimennyt sen hieman toisin eli -Zoran 23 juttu- jostain syystä tämä hakulause sai Googlen tarjoamaan vaihtoehtoa Zoran 23 vuotta - siis täh. Muutama osuma löytyi näinkin.

Lukutaidoton mittarimato pelimaassa

Peleihin tutustuminen ja niistä kirjoittaminen tuntui vaikealta. Olen aina ollut sitä mieltä, että minulta puuttuu peligeeni eli olen yleensä jättänyt pelaamisen muiden ajanvietteeksi.

Mutta kun on tehtävä annettu pitää se myös tehdä eli tutustuin Älypään tarjoamiin peleihin ja visoihin. Visat tuntuivatkin olevan minulle sopivia - olihan aiheena esim. kirjallisuus.
Vaikka tietovisa ei ole varsinainen peli sai se nopeasti pelillisiä muotoja eli esiin tuli piirteitä, jotka ainakin itse liitän pelaamiseen.
1. pelissä voi voittaa tai hävitä
2. häviäminen on noloa (tulos kirjallisuusvisassa oli "lukutaidoton" )
3. pelaamista on pakko jatkaa / vielä minä sinulle/koneelle näytän (ainakin kunnes pääsee tasolle kirjastotäti)

Google Image Labeler - kuvien asiasanoittaminen oli hauskaa - pelasin siis jonkun tuntemattoman kanssa? Tätä voisi käyttää vaikka opetuksen apuna.

Toisaalta pelit ovat ajanvietettä ja peliin keskittyminen rentouttaa.

Luin myös Frans Mäyrän artikkelin Internet-pelaamisen muodonmuutos (Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsaus 4/2006) . Paljon ajatuksia herättäviä tietoja; pelaajien ja erityisesti naispelaajien määrä on hurja, pelien sosiaalinen ulottuvuus ja joiden yksittäisten pelien valtava suosio. Mäyrä toteaa pelimaailman olevan kokoajan muutoksessa
Pitääkin etsiä löytyykö uudempia tutkimuksia. Ja löytyi ainakin tieto, että vuonna 2009 on aloitettu Suomen Akatemian rahoittama suurhanke ”Digitaalisten pelikulttuurien synty” . Jään kuulolle.

Wikispace ja miellekartat

Oman profiilisivun luominen Wikispaceen tökki hämmästyttävän monta kertaa, jotenkin onnistuin kadottamaan valmiin pohjan, mutta oma profiili jäi uupumaan. Syykin toki selvisi - en ollut kirjautunut palvelun käyttäjäksi - tunnen ilmiselvää väsymystä kirjautumisiin. En siksi, että haluaisin varjeltua verkon mahdollisilta möröiltä, olen vain täysin tietämätön mihin kaikkiin palveluihin olen kurssin aikana itseni lykännyt. Haittaa siitä tuskin on.

Samanaikaisesti liityin (tämän siis muistan) yhden projektin kautta Ningin käyttäjäksi. Ning tuntui helpolta ja kätevältä. Tosin emme ole vielä ehtinet käyttää sitä kaikessa laajuudessaan, esimerkiksi yhteisten dokumenttien työstämiseen.

Miellekarttaohjelmat eivät sytyttäneet. Minulle miellekartta on ajatusten selkeyttämistä nopeasti - teen sen mieluiten kynällä ja paperilla. Ohjelmalla saa toki näyttävämpää tulosta, varsinkin jos on tarkoitus esitellä miellekartta muille. Ohjelmat sopivat varmaan yhdessä työskentelyyn.
Perusteellisemmin tutustuin (lukemalla en tekemällä) MindMeisterin käyttöön opetuksessa ja opiskelussa.
Mindmappeja en ole omissa opetuksissani käyttänyt ja päätin etsiä asiasta lisätietoa opetuksen näkökulmasta. Miellekartoista ja käsitekaavioista löytyi runsaasti tietoa.
Päädyin Oulun Yliopiston Oppimisklinikan sivuille, josta löytyi mm. testejä, joiden avulla saattoi testata millainen kouluttaja/ohjaaja olen.
Mielenkiintoinen oli myös Sosiaalinen media opetuksessa- kirjan blogi. Olinkin lukenut jo kirjan, mutta hienoa, että voin selailla sitä vielä verkossa ja seurata blogissa käytävää keskustelu, julkaistuja esitelmiä etc.

Wikisuunnittelumallit

Wikisuunnittelumallit voisivat olla nimeltään suunnittelukeinoja. Malli-sana viittasi mielessäni valmiiseen alustaan/lomakkeeseen, jonka avulla wikin voisi helposti toteuttaa. Ennakko-odotukset veivät siis aluksi harhaan ja malleista ei oikein saanut tolkkua.

Kun sitten aloin selata eri osia (People Patterns, People Anti-Patterns, Adoption Patterns, Adoption Anti-Patterns) oivalsin, että kyse on tavallaan hyvistä ja huonoista käytännöistä. Wikien tekemisestä on syntynyt kokemusta, joka voidaan mallien muodossa jakaa muille. Vinkeistä syntyy kokonaisuus, josta on apua oman wikin suunnittelussa ja toteutuksessa (luultavasti):Suunnittelumalli toimii myös tsekkauslistana. Malleista voi poimia aina muutaman ja miettiä niiden avulla omaa wikiä, blogia etc.

Mietinkin malleja siitä näkökulmasta, että olisimme perustamassa työpaikalle yhteistä wikiä jonkin rajatun aiheen ympärille.
Ainakin muutamaa mallia olisi aluksi hyvä miettiä:
Do it all (antimalli)– miten välttää se, että osaavin henkilö tekee kaiken muiden puolesta. Wikin yhteisöllisyys lässähtää heti alkuunsa.
Tärkeää olisikin, että porukassa olisi mukana Champion, joka olisi keskimääräistä osaavampi ja kokeneempi wikin suunnittelussa, mutta osaisi myös kannustaa ja rohkaista muita. Champion voisi myös kouluttaa muita.

New starterista olisi hyötyä perehdyttämisessä ja uuden työntekijän opastamisessa alusta alkaen wikin käyttöön.

Malleihin oli kuitenkin melko raskasta tutustua – teksti oli aika tylsästi jäsennetty ja monet mallit jäivät hämäriksi. Myös suunnittelu- ja antisuunnittelumallien ero ei aina selvinnyt eli aina en tiennyt kumpaa luin (vika omien korvien välissä?).

Kirjastojen asikaswikit

Tutustuminen kirjastojen asiakaswikeihin vei moneen suuntaan, tässä muutama poiminta.

The Ohio University Libraries Biz Wiki -opetusvideoita esim. tiedonhausta.
Satutunti -tätä voisi käyttää vaikkapa pientenlasten kielikoulussa (muuten hieman kökkö).
Lopuksi päädyin Library Journalin sivuille selaamaan kirja-arvosteluja.

Asiakkaille suunnatuista wikeistä (Librarywikis) puuttui kyllä se jokin. Helposti tarjonta on liian pliisua ja epäajankohtaista tai sitten tavaraa on aivan liikaa. Kun netti jo itsessään on varsinainen runsauden sarvi kannattaisi kirjastojen sivuilla ehkä tarjota selkeyttä ja jäsennystä. Kaikkea ei ole pakko kertoa nyt ja heti, vaan tuomalla kerralla esiin vain olennaisia asioita voidaan sivut pitää myös riittävän elävinä.

Erityiswikit

Tehtävänä oli tutustua erialojen wikeihin. Suomenkielisen wikipedian sivuilla on luetteloa suomalaisista erialojen wikeistä. Lähempään tarkasteluun valitsin Lakiwikin, johon en jostain syystä ollut törmännyt aiemmin. Lakiwiki ei noudata ulkoasultaan wikipedian "formaattia", mutta perustuu kuitenkin samoihin julkaisuperiaatteisiin.

Lakiwikissä on parisataa artikkelia, jotka on jaoteltu luokkiin, esimerkiksi eu-oikeus, ihmisoikeudet, jäämistöoikeus etc. Tietosisältö vaikuttaa kuitenkin varsin keskeneräiseltä, enkä käyttäisi tätä wikiä ainoana lähteenäni. Kummallisin osio on henkilöt, asianajajalistaus toi tiedot vain John Grishamista.
Muutoksia sivulle näyttää päivittyvän melko tiuhaan. Kaipasin aiemmin wikeille perinteisen mallin mukaan tekijää tai kustantajaa, Lakiwikillä sellainen on - Edita Publishing.

Suomalaisten erikoisalojen wikivalikoima on pieni ja ei niin vakuuttava. Toisaalta aina voi eksyä onnistuneesti Tuotewikistä päädyin Kulutusjuhlablogiin, joka taas vei .... tai veisi jos aikaa riittäisi. Mielenkiintoista tämä tiedon, näkökulmien ja mielipiteiden kietoutuminen.

Kirjasto wikisee

Tutustuin molempiin kirjastowikeihin: Albany County Public Library - Albystaff wiki vaikutti hieman aneemiselta, kovin harvoin päivittyvä.
University of Minnesota Libraries Staff Wikissä asiaa oli niin runsaasti, etten oikein saanut siitä mitään tolkkua. Löysin kuitenkin kiinnostavan osion ” Information Literacy Toolkit for Librarians”, jossa oli esimerkiksi UML:n Deliciousiin tallentamat linkit, kirjaston aineistotietokantojen opetusta etc. Varsinainen sisäinen informaatio näyttää ulkopuoliselle avautuvan huonosti, mutta yleisemmät aiheet kiinnostivat.

Kirjastot.fin yhteinen keskustelupalsta ei vaikuta kovin aktiiviselta. Voisi olla tarpeellinen, mutta näyttää siltä, että jokin asia ryöpsähtää hetkeksi keskustelun ytimeen ja katoaa miltei saman tien, ehkä palatalseen uudelleen. Näinhän käy toki monien muidenkin asioiden/aiheiden kanssa.

Selailin myös Kirjastowikiä , mutta sitäkin vaivannee jonkinlainen uupumus, alkuunsa.

Edellä olevien tutkailujen jälkeen en suuremmin innostu uusista wikeistä.

Wikipediaa tutkimassa

Wikipedia on tuttu - tiedonhaussa siihen törmää usein, mutta harvemmin sitä tulee selattua systemaattisesti eli Wikipedian artikkelit tulevat yleensä osana esim. googlaamalla tehtyä tiedonhakua.

Mielenkiintoisimpia nostoja olivat Suositeltavat sivut ja Hyvät artikkelit, joiden valinta perustuu vertaisarviointiin. Myös luokanmukainen selaus näytti toimivalta.

Vertailin hieman Wikipediaa ja Facta-tietopalvelua. Tietojen luotettavuuden arviointi on todella vaikeaa - jotta voisi sanoa artikkelin sisällöstä jotain, pitäisi luonnollisesti tarkistaa käytetyt lähteet ja verrata keskenään kokonaisia artikkeleita. Yhdenkin artikkelin läpikäynti olisi melkoinen homma, joten arviointi perustuu usein periaatteeseen "näyttää luotettavalta".

Valitsin vertailukohteeksi eksistentialismia käsittelevät artikkelit. Wikipedian artikkeli oli huomattavasti pidempi ja vaikutti lähteineen perusteelliselta. Artikkelista sai pohditumpaa tietoa kuin Factasta, joka tyytyi lähinnä vain sanakirjamaisesti selittämään käsitteen ja mainitsemaan suuntauksen päävaikuttajia. Wikipediassa oli myös enemmän viitteitä syventävään kirjallisuuteen.
Sitaatti Wikipedian Eksistentialismi- artikkelista
” Olemassaolossaan ihminen on "heitetty maailmaan". Hän on sekä täysin vapaa valitsemaan olemuksensa ja arvonsa että tähän pakotettu. Tästä ristiriidasta seuraavaa elämän peruskokemusta kutsutaan ahdistukseksi (Angst).”
Sopii näin lomaltapaluun tunnelmiin.

Yksi Wikipedian ongelma - näin kirjojen käyttöön tottuneelle - lienee siinä, että verkossa vapaasti julkaistu tietosanakirja ei personoidu - ei tekijää, ei tiettyä kustantajaa (totta, onhan wikipediakin tavallaan kustantaja). Aiemminhan nämä ovat voineet olla laadun takeena. Monelle Wikipedian käyttäjälle myös se lienee laadun tae.

Mitä enemmän erilaisen tiedon kanssa joutuu puljaamaan, sitä varmemmin kaikki tieto tuntuu epävarmalta (Angst, Angst).