Peleihin tutustuminen ja niistä kirjoittaminen tuntui vaikealta. Olen aina ollut sitä mieltä, että minulta puuttuu peligeeni eli olen yleensä jättänyt pelaamisen muiden ajanvietteeksi.
Mutta kun on tehtävä annettu pitää se myös tehdä eli tutustuin Älypään tarjoamiin peleihin ja visoihin. Visat tuntuivatkin olevan minulle sopivia - olihan aiheena esim. kirjallisuus.
Vaikka tietovisa ei ole varsinainen peli sai se nopeasti pelillisiä muotoja eli esiin tuli piirteitä, jotka ainakin itse liitän pelaamiseen.
1. pelissä voi voittaa tai hävitä
2. häviäminen on noloa (tulos kirjallisuusvisassa oli "lukutaidoton" )
3. pelaamista on pakko jatkaa / vielä minä sinulle/koneelle näytän (ainakin kunnes pääsee tasolle kirjastotäti)
Google Image Labeler - kuvien asiasanoittaminen oli hauskaa - pelasin siis jonkun tuntemattoman kanssa? Tätä voisi käyttää vaikka opetuksen apuna.
Toisaalta pelit ovat ajanvietettä ja peliin keskittyminen rentouttaa.
Luin myös Frans Mäyrän artikkelin Internet-pelaamisen muodonmuutos (Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsaus 4/2006) . Paljon ajatuksia herättäviä tietoja; pelaajien ja erityisesti naispelaajien määrä on hurja, pelien sosiaalinen ulottuvuus ja joiden yksittäisten pelien valtava suosio. Mäyrä toteaa pelimaailman olevan kokoajan muutoksessa
Pitääkin etsiä löytyykö uudempia tutkimuksia. Ja löytyi ainakin tieto, että vuonna 2009 on aloitettu Suomen Akatemian rahoittama suurhanke ”Digitaalisten pelikulttuurien synty” . Jään kuulolle.
1 kommentti:
Tuntui mukavalta lukea sellaisen ihmisen kirjoitusta, joka ei ole kiinnostunut pelaamisesta, koska näyttää siltä, että olet kuitenkin oivaltanut mikä toisia pelaamisessa kiehtoo.
Lähetä kommentti