Zoran 23 juttua

Kuuman kesän jälkeen lämmin syksy

2010-09-10T05:19:00.000-07:00

Jälleen opiskelemassa - sosiaalisen median uusia koukeroita. Päivän innoittamana poistin talvikuvat. Huomenna ehkä lataan kesäkuvat.

Kesä tulee ja minulla on vielä talvikuvat

2010-05-29T01:25:00.000-07:00

En ole osannut päättää jatkanko blogin kirjoittamista, mutta loman jälkeen mietin mihin tätä jatkossa käyttäisin.

Kurssi suoritettu - entäs nyt?

2010-03-04T05:39:00.000-08:00

23 asiaa kurssi on hyväksytysti suoritettu - siitä muutama ilon kiljahdus, myös niiden työkavereiden korvien iloksi, jotka kurssin aikana kuulivat myös karjahduksia.

Onnittelut myös muille kurssitovereille ja kiitos - on ollut ilo lukea erilaisia blogeja.

Mutta nyt Zoran 23juttua jää lepotauolle. Blogin kirjoittamisesta tuli kurssin aikana toisaalta tapa, joten voi hyvinkin olla, että jutut jatkuvat.
Seuraava kurssikin on alkanut, joten aiheita riittää.

Verkkokurssi

2010-02-17T04:26:00.000-08:00

Kurssin aiheena on miten perustetaan blogi. Kohderyhmäksi ajattelen esimerkiksi opettajat tai kirjavinkkarit, jotka haluavat blogin keinoin innostaa lapsia/nuoria lukemaan.
Yhdessä lasten/nuorten/oppilaiden kanssa ylläpidetty blogi on myös oiva mediakasvastuksen keino.

Ensimmäinen osio
1. Mikä blogi on?
Tutustutaan blogeihin ja bloggaamiseen. Lueskele toisten blogeja. Kiinnitä huomiota myös blogien ulkoasuun.
Blogilista - hakemistosta löydät eri aiheisiin liittyvät blogit.

2. Miksi haluat blogata?
Kirjoita ainakin kolme tavoitetta, mitä haluat blogillasi saavuttaa. Millaisten asioiden oppimiseen/innostamiseen blogi soveltuu.

3. Blogin valinta
Tutustu palveluihin, jotka tarjoavat käyttöösi valmiin blogialustan. (Tutustu esim. sosiaalisen median työpaja)
Kirjaudu ja tutustu perusteellisesti palvelun ohjeisiin ohjeisiin.
Mieti tässä vaiheessa blogillesi iskevä nimi.

Tässä Jaakko Sannemanin havainnollinen ohje Blogger –palvelun käyttöönotosta.

Toinen osio
1. Blogin aloittaminen
Kirjoita ensimmäinen blogikirjoitus- esimerkiksi blogin esittely: siitä se alkaa.
Mieti myös omaa profiiliasi – kuvan kanssa vai ilman…
Tarkista blogiin laittamasi asetukset, esimerkiksi komenttien salliminen.

Tässä vaiheessa on hyvä keskustella myös oppilaiden kanssa blogista; valitkaa esimerkiksi yhdessä ulkoasu.

2. Blogi perustettu – mitä sitten
Mieti vielä blogin tavoitteet ja kirjaa ne itsellesi ylös. Keskustele aiheesta muiden kurssilaisten kanssa.

Blogissa voi julkaista esimerkiksi kerran viikossa kirjaesittelyn. Kirjan lukijat voivat kirjoittaa oman arvostelunsa kirjasta kommentteihin. Kirjaesittelyn voi kirjoittaa opettaja tai oppilas.
Voitte myös seurata ja kommentoida muita kirjallisuusaiheisia blogeja.

Keskustele blogiin kirjoittamisesta; hyvät tavat pätevät myös verkossa (esim. Edu.fi -netiketti). Lisäksi on hyvä pohtia yhdessä tekijänoikeuksia: miten tekstiä voi lainata etc.

Kolmas osio
1. Blogi kaipaa piristystä
Blogiin voi liittää helposti kuvia, videoita ja linkkejä.
Muista tekijänoikeus.

2. Luetteloikaa mielikirjanne
Tutustukaa Library Thing –palveluun. Valitkaa lempikirjanne ja luetteloikaa ne palveluun. Samalla voi opetella asiasanoittamaan eli tagittamaan kirjoja. Kirjat saa esille blogiin.

Vinkkejä ja linkkejä:
Lastenkirjahylly - Päivi Heikkilä-Halttusen lasten ja nuortenkirjojen arvosteluja
Piirtoheitin – verkko-opetuksen verkkolehti (blogit)
Blogi -opetuksessa, elämänkatsomustieto

Opitun miettimistä

2010-02-11T05:33:00.000-08:00

Kurssin aikana on tullut valtava määrä tietoa, joka on synnyttänyt valtavan määrän ajatuksia, jotka ovat tuottaneet valtavasti lisää ajatuksia. Blogiin en ole ehtinyt kirjata niistä kuin murto-osan. Usein ajatukset ovat myös muuttuneet ja harhautuneet jo muutamassa tunnissa aivan eri suuntiin, joten ylöskirjaus ei olisi edes ollut mahdollista, eikä myöskään tarpeellista. Uskon, että vasta kevään myötä kun olen mukana parissa uudessa projektissa ja pidän muutaman nettikurssin asiakkaille alan oivaltaa miten voisin käyttää kurssilla oppimaani työssäni.

Helmetin suositukset yhteisöllisen median käytöstä sisälsi enemmänkin "yhteisiä sääntöjä". Olisin toivonut ideoita mihin eri medioita voi/kannattaa käyttää: sopiiko esim. facebook markkinointiin paremmin kuin twitter, pitääkö lukupiiri yhteyttä blogissa vai feissarissa etc. Mihin mahdollisesti uusiin asioihin yhteisöllinen media soveltuu - eli ei vain vanhan toimintatavan siirtämistä.

Mielenkiintoista oli lukea Jarmo Lepistön kooste 11.11.2009 järjestetyssä YLE:n webinaarista: Miten syntyy sosiaalisen median strategia? Poimin muutaman näkökulman, joista mielestäni olisi etua kun mietimme miten sosiaalista mediaa käytettään meidän työssämme: "Sosiaalinen media on työkalu muiden joukossa. Tavoitteena tulee olla, että sosiaalinen media on luonteva osa kaikkien työtä. Valmista strategiaa olennaisempi on prosessi. Tärkeää on että sosiaalisen median merkitystä ja käyttöä pohditaan organisaatiossa yleisesti, ei vain asiantuntijatasolla." Näissä kahdessakin kohdassa on pureskeltavaa.
Esimerkiksi: luonteva osa työtä tarkoittaa, että kyse ei ole enää jostain ylimääräisestä ekstrasta, vaan juuri siitä työstä mitä minun pitääkin tehdä. Prosessin kautta työtavat voivat myös muuttua niin, toivottavasti, että emme tee aina vain lisää vanhan päälle vaan vapaudumme jostain vanhasta uuden myötä.

Vaikka monia asia onkin vielä kesken, niin yleissivistys on jo kasvanut; pystyn käyttämään uusia sanoja (sic!), mutta ennen kaikkea antamaan asioille myös sisällön ja liittämään ne johonkin laajempaan yhteyteen.

Blogeista ja seurannasta

2010-02-11T04:17:00.000-08:00

Kurssin myötä on oppinut bongaamaan aihealueeseen liittyvät kirjoitukset mediasta nopeasti. On ollut hyvä havaita, että kurssin tiedoilla lukukokemus on aiempaa syvempi - tiedän mistä tässä puhutaan.
Mutta siinäpä se - olen juuri oppinut blogin kirjoittamisen ja Helsingin Sanomat uutisoi (6.2.10), että "Blogeista on tulossa keski-ikäisten hupi". Just.
Nuoret ovat siis siirtyneet jo muualle, mutta toisaalta blogin arkipäiväistyminen tekee siitä ehkä entistä oivemman työkalun vaikkapa opetuksen avuksi. Onhan sitä helppo käyttää ja osalle opiskelijoista se on jo ennestään tuttu. Eihän kännyköistäkään ole tullut kelvottomia, vaikka ne ovat joka mummon kassissa.

Trendejä uhmaten aioin laatia verkkokurssini blogin perustamisesta. (Ilmestyy pikapuoliin).

Googlaamalla kurssimme löytyi (niin tämä kuin edellinenkin) hyvin - osumia luonnollisesti kurssisivuille, blogeihin kuin myös Deliin, Twitteriin, Flickriin...
Hauskinta oli oman blogin etsiminen - olin nimennyt sen hieman toisin eli -Zoran 23 juttu- jostain syystä tämä hakulause sai Googlen tarjoamaan vaihtoehtoa Zoran 23 vuotta - siis täh. Muutama osuma löytyi näinkin.

Lukutaidoton mittarimato pelimaassa

2010-01-27T05:57:00.000-08:00

Peleihin tutustuminen ja niistä kirjoittaminen tuntui vaikealta. Olen aina ollut sitä mieltä, että minulta puuttuu peligeeni eli olen yleensä jättänyt pelaamisen muiden ajanvietteeksi.

Mutta kun on tehtävä annettu pitää se myös tehdä eli tutustuin Älypään tarjoamiin peleihin ja visoihin. Visat tuntuivatkin olevan minulle sopivia - olihan aiheena esim. kirjallisuus.
Vaikka tietovisa ei ole varsinainen peli sai se nopeasti pelillisiä muotoja eli esiin tuli piirteitä, jotka ainakin itse liitän pelaamiseen.
1. pelissä voi voittaa tai hävitä
2. häviäminen on noloa (tulos kirjallisuusvisassa oli "lukutaidoton" )
3. pelaamista on pakko jatkaa / vielä minä sinulle/koneelle näytän (ainakin kunnes pääsee tasolle kirjastotäti)

Google Image Labeler - kuvien asiasanoittaminen oli hauskaa - pelasin siis jonkun tuntemattoman kanssa? Tätä voisi käyttää vaikka opetuksen apuna.

Toisaalta pelit ovat ajanvietettä ja peliin keskittyminen rentouttaa.

Luin myös Frans Mäyrän artikkelin Internet-pelaamisen muodonmuutos (Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsaus 4/2006) . Paljon ajatuksia herättäviä tietoja; pelaajien ja erityisesti naispelaajien määrä on hurja, pelien sosiaalinen ulottuvuus ja joiden yksittäisten pelien valtava suosio. Mäyrä toteaa pelimaailman olevan kokoajan muutoksessa
Pitääkin etsiä löytyykö uudempia tutkimuksia. Ja löytyi ainakin tieto, että vuonna 2009 on aloitettu Suomen Akatemian rahoittama suurhanke ”Digitaalisten pelikulttuurien synty” . Jään kuulolle.

Wikispace ja miellekartat

2010-01-26T23:42:00.000-08:00

Oman profiilisivun luominen Wikispaceen tökki hämmästyttävän monta kertaa, jotenkin onnistuin kadottamaan valmiin pohjan, mutta oma profiili jäi uupumaan. Syykin toki selvisi - en ollut kirjautunut palvelun käyttäjäksi - tunnen ilmiselvää väsymystä kirjautumisiin. En siksi, että haluaisin varjeltua verkon mahdollisilta möröiltä, olen vain täysin tietämätön mihin kaikkiin palveluihin olen kurssin aikana itseni lykännyt. Haittaa siitä tuskin on.

Samanaikaisesti liityin (tämän siis muistan) yhden projektin kautta Ningin käyttäjäksi. Ning tuntui helpolta ja kätevältä. Tosin emme ole vielä ehtinet käyttää sitä kaikessa laajuudessaan, esimerkiksi yhteisten dokumenttien työstämiseen.

Miellekarttaohjelmat eivät sytyttäneet. Minulle miellekartta on ajatusten selkeyttämistä nopeasti - teen sen mieluiten kynällä ja paperilla. Ohjelmalla saa toki näyttävämpää tulosta, varsinkin jos on tarkoitus esitellä miellekartta muille. Ohjelmat sopivat varmaan yhdessä työskentelyyn.
Perusteellisemmin tutustuin (lukemalla en tekemällä) MindMeisterin käyttöön opetuksessa ja opiskelussa.
Mindmappeja en ole omissa opetuksissani käyttänyt ja päätin etsiä asiasta lisätietoa opetuksen näkökulmasta. Miellekartoista ja käsitekaavioista löytyi runsaasti tietoa.
Päädyin Oulun Yliopiston Oppimisklinikan sivuille, josta löytyi mm. testejä, joiden avulla saattoi testata millainen kouluttaja/ohjaaja olen.
Mielenkiintoinen oli myös Sosiaalinen media opetuksessa- kirjan blogi. Olinkin lukenut jo kirjan, mutta hienoa, että voin selailla sitä vielä verkossa ja seurata blogissa käytävää keskustelu, julkaistuja esitelmiä etc.

Wikisuunnittelumallit

2010-01-22T04:30:00.000-08:00

Wikisuunnittelumallit voisivat olla nimeltään suunnittelukeinoja. Malli-sana viittasi mielessäni valmiiseen alustaan/lomakkeeseen, jonka avulla wikin voisi helposti toteuttaa. Ennakko-odotukset veivät siis aluksi harhaan ja malleista ei oikein saanut tolkkua.

Kun sitten aloin selata eri osia (People Patterns, People Anti-Patterns, Adoption Patterns, Adoption Anti-Patterns) oivalsin, että kyse on tavallaan hyvistä ja huonoista käytännöistä. Wikien tekemisestä on syntynyt kokemusta, joka voidaan mallien muodossa jakaa muille. Vinkeistä syntyy kokonaisuus, josta on apua oman wikin suunnittelussa ja toteutuksessa (luultavasti):Suunnittelumalli toimii myös tsekkauslistana. Malleista voi poimia aina muutaman ja miettiä niiden avulla omaa wikiä, blogia etc.

Mietinkin malleja siitä näkökulmasta, että olisimme perustamassa työpaikalle yhteistä wikiä jonkin rajatun aiheen ympärille.
Ainakin muutamaa mallia olisi aluksi hyvä miettiä:
Do it all (antimalli)– miten välttää se, että osaavin henkilö tekee kaiken muiden puolesta. Wikin yhteisöllisyys lässähtää heti alkuunsa.
Tärkeää olisikin, että porukassa olisi mukana Champion, joka olisi keskimääräistä osaavampi ja kokeneempi wikin suunnittelussa, mutta osaisi myös kannustaa ja rohkaista muita. Champion voisi myös kouluttaa muita.

New starterista olisi hyötyä perehdyttämisessä ja uuden työntekijän opastamisessa alusta alkaen wikin käyttöön.

Malleihin oli kuitenkin melko raskasta tutustua – teksti oli aika tylsästi jäsennetty ja monet mallit jäivät hämäriksi. Myös suunnittelu- ja antisuunnittelumallien ero ei aina selvinnyt eli aina en tiennyt kumpaa luin (vika omien korvien välissä?).

Kirjastojen asikaswikit

2010-01-19T06:30:00.000-08:00

Tutustuminen kirjastojen asiakaswikeihin vei moneen suuntaan, tässä muutama poiminta.

The Ohio University Libraries Biz Wiki -opetusvideoita esim. tiedonhausta.
Satutunti -tätä voisi käyttää vaikkapa pientenlasten kielikoulussa (muuten hieman kökkö).
Lopuksi päädyin Library Journalin sivuille selaamaan kirja-arvosteluja.

Asiakkaille suunnatuista wikeistä (Librarywikis) puuttui kyllä se jokin. Helposti tarjonta on liian pliisua ja epäajankohtaista tai sitten tavaraa on aivan liikaa. Kun netti jo itsessään on varsinainen runsauden sarvi kannattaisi kirjastojen sivuilla ehkä tarjota selkeyttä ja jäsennystä. Kaikkea ei ole pakko kertoa nyt ja heti, vaan tuomalla kerralla esiin vain olennaisia asioita voidaan sivut pitää myös riittävän elävinä.

Erityiswikit

2010-01-19T04:36:00.000-08:00

Tehtävänä oli tutustua erialojen wikeihin. Suomenkielisen wikipedian sivuilla on luetteloa suomalaisista erialojen wikeistä. Lähempään tarkasteluun valitsin Lakiwikin, johon en jostain syystä ollut törmännyt aiemmin. Lakiwiki ei noudata ulkoasultaan wikipedian "formaattia", mutta perustuu kuitenkin samoihin julkaisuperiaatteisiin.

Lakiwikissä on parisataa artikkelia, jotka on jaoteltu luokkiin, esimerkiksi eu-oikeus, ihmisoikeudet, jäämistöoikeus etc. Tietosisältö vaikuttaa kuitenkin varsin keskeneräiseltä, enkä käyttäisi tätä wikiä ainoana lähteenäni. Kummallisin osio on henkilöt, asianajajalistaus toi tiedot vain John Grishamista.
Muutoksia sivulle näyttää päivittyvän melko tiuhaan. Kaipasin aiemmin wikeille perinteisen mallin mukaan tekijää tai kustantajaa, Lakiwikillä sellainen on - Edita Publishing.

Suomalaisten erikoisalojen wikivalikoima on pieni ja ei niin vakuuttava. Toisaalta aina voi eksyä onnistuneesti Tuotewikistä päädyin Kulutusjuhlablogiin, joka taas vei .... tai veisi jos aikaa riittäisi. Mielenkiintoista tämä tiedon, näkökulmien ja mielipiteiden kietoutuminen.

Kirjasto wikisee

2010-01-07T06:36:00.000-08:00

Tutustuin molempiin kirjastowikeihin: Albany County Public Library - Albystaff wiki vaikutti hieman aneemiselta, kovin harvoin päivittyvä.
University of Minnesota Libraries Staff Wikissä asiaa oli niin runsaasti, etten oikein saanut siitä mitään tolkkua. Löysin kuitenkin kiinnostavan osion ” Information Literacy Toolkit for Librarians”, jossa oli esimerkiksi UML:n Deliciousiin tallentamat linkit, kirjaston aineistotietokantojen opetusta etc. Varsinainen sisäinen informaatio näyttää ulkopuoliselle avautuvan huonosti, mutta yleisemmät aiheet kiinnostivat.

Kirjastot.fin yhteinen keskustelupalsta ei vaikuta kovin aktiiviselta. Voisi olla tarpeellinen, mutta näyttää siltä, että jokin asia ryöpsähtää hetkeksi keskustelun ytimeen ja katoaa miltei saman tien, ehkä palatalseen uudelleen. Näinhän käy toki monien muidenkin asioiden/aiheiden kanssa.

Selailin myös Kirjastowikiä , mutta sitäkin vaivannee jonkinlainen uupumus, alkuunsa.

Edellä olevien tutkailujen jälkeen en suuremmin innostu uusista wikeistä.

Wikipediaa tutkimassa

2010-01-07T05:40:00.000-08:00

Wikipedia on tuttu - tiedonhaussa siihen törmää usein, mutta harvemmin sitä tulee selattua systemaattisesti eli Wikipedian artikkelit tulevat yleensä osana esim. googlaamalla tehtyä tiedonhakua.

Mielenkiintoisimpia nostoja olivat Suositeltavat sivut ja Hyvät artikkelit, joiden valinta perustuu vertaisarviointiin. Myös luokanmukainen selaus näytti toimivalta.

Vertailin hieman Wikipediaa ja Facta-tietopalvelua. Tietojen luotettavuuden arviointi on todella vaikeaa - jotta voisi sanoa artikkelin sisällöstä jotain, pitäisi luonnollisesti tarkistaa käytetyt lähteet ja verrata keskenään kokonaisia artikkeleita. Yhdenkin artikkelin läpikäynti olisi melkoinen homma, joten arviointi perustuu usein periaatteeseen "näyttää luotettavalta".

Valitsin vertailukohteeksi eksistentialismia käsittelevät artikkelit. Wikipedian artikkeli oli huomattavasti pidempi ja vaikutti lähteineen perusteelliselta. Artikkelista sai pohditumpaa tietoa kuin Factasta, joka tyytyi lähinnä vain sanakirjamaisesti selittämään käsitteen ja mainitsemaan suuntauksen päävaikuttajia. Wikipediassa oli myös enemmän viitteitä syventävään kirjallisuuteen.
Sitaatti Wikipedian Eksistentialismi- artikkelista
” Olemassaolossaan ihminen on "heitetty maailmaan". Hän on sekä täysin vapaa valitsemaan olemuksensa ja arvonsa että tähän pakotettu. Tästä ristiriidasta seuraavaa elämän peruskokemusta kutsutaan ahdistukseksi (Angst).”
Sopii näin lomaltapaluun tunnelmiin.

Yksi Wikipedian ongelma - näin kirjojen käyttöön tottuneelle - lienee siinä, että verkossa vapaasti julkaistu tietosanakirja ei personoidu - ei tekijää, ei tiettyä kustantajaa (totta, onhan wikipediakin tavallaan kustantaja). Aiemminhan nämä ovat voineet olla laadun takeena. Monelle Wikipedian käyttäjälle myös se lienee laadun tae.

Mitä enemmän erilaisen tiedon kanssa joutuu puljaamaan, sitä varmemmin kaikki tieto tuntuu epävarmalta (Angst, Angst).

Luetteloin sittenkin

2009-12-15T05:27:00.000-08:00

Pieni vinkkaus Viltsulta sai minutkin lopulta innostumaan "omien kirjojen" luetteloinnista. Kun tiedot voi etsiä suoraan Helmetistä sujuu luettelointi kuin leikiten.
LibraryThing olisi mainio esimerkiksi koulukirjastojen kokoelmien luettelointiin - toimisi myös hyvänä vinkkauksena lapsille ja nuorille.

Nyt pitäisi vielä saada kirjat tälle blogisivulle - ensimmäinen yritys tilttasi koko sivuston.

No nyt se onnistui -jippii!

LibraryThing -auts

2009-12-14T05:40:00.000-08:00

LibraryThing vaatii vielä lisää syventymistä. Kiinnostavaa on katsoa muiden "kirjastoja".
Omien kirjojen luetteloiminen onkin sitten hankalampi kysymys; luetteloisinko hyllyssäni olevat kirjat? Miksi - aivan liian paljon puuhaa. Luetteloisinko kirjat, jotka olen lukenut - aivan liikaa puuhaa - olen pitänyt kirjaa lukemistani kirjoista aktiivisesti vuodesta 1966 lähtien. Entäs sitten kirjat, jotka olisin halunnut lukea - no niitä en enää muista, mutta jospa kirjaisinkin ne aina kohdalle osuessa LibraryThingiin.
Tai sitten voisin luoda "ihanne kirjaston" eli luetteloida kirjat, jotka antaisivat kirjastostani (ja siis myös minusta) sivistyneen vaikutelman.

Hämmästyttävää muuten kuinka paljon netistä löytyy kirjallisuusaiheisia blogeja, sivuja etc. Niihin olen kurssin aikana törmännyt vahingossa - olenko siis käyttänyt nettiä eri tavalla kuin aiemmin?

( kuva Stock.XCHNG, lusi )

LibraryThing -vautsi

2009-12-07T09:43:00.000-08:00

Tämän viikon ensimmäinen tehtävä, tutustuminen LibraryThingiin, alkoi kiinnostavasti. Esimerkkinä oli ruonoilija Eeva-Liisa Mannerin kokoelma. Jännä "katsella" mitä hänellä on ollut hyllyssään - antaa näkökulmaa Mannerin tuotannon lukemiseen.

Itsetutkiskelua, osa 1

2009-12-07T04:01:00.001-08:00

Kurssi on nyt jo hyvän matkaa puolessa välissä ja nyt pitäisi arvioida miten homma on edennyt.

1. Blogi Ensimmäinen tehtävä oli oman blogin luominen. Se oli yllättävän helppoa. Se on myös tullut tutuksi kurssin aikana, koska tehtäviä on pitänyt kommentoida omassa blogissa. Myös muiden blogien seuraaminen on ollut kiinnostavaa. Joukkomme on vain niin suuri, että blogien lukemiseen hurahtaa melkoisesti aikaa. Kommentointi ei myöskään suju vielä täysin luontevasti.

2. Delicious
Periaate kyllä selvisi, mutta tuntui käytännössä monimutkaiselta käyttää - palvelun pitäisi olla jatkuvasti koneella auki, jotta sinne tulisi jotain tallennettua. Ehkä D:n käyttö jatkossa tiivistyy, jos sille tulee todellinen tarve.

3. RSS-lukuohjelma
Valitsin iGooglen (ei tarvinnut hankkia uusia tunnuksia) ja sen käyttäminen tuntui varsin helpolta, mutta ensi viehätyksen jälkeen huomasin, että en ehdi/jaksa lukea sinne tulevia syötteitä. Toimisi varmasti paremmin, jos käyttäisi iGooglen muitakin palveluita päivittäin.
Syötteet voisivatkin olla kätevämpiä yksityis kuin työ käytössä.

4. Pikaviestimet
Kurssichat ei onnistunut, jostain syystä valitsemani Meebo ei toiminut. No olisin tietysti voinut kokeilla toisenkin kerran. Sättäilu on kuitenkin periaatteessa tuttua. Sopii varmaan monenlaiseen yhteydenpitoon.

5. Toiset ihmiset tiedonlähteenä
Toiset ihmiset ovat töissä jatkuvasti tiedonlähde, mutta Deliciousin kautta verkostoituminen ja omien linkkivinkkien lähettäminen tuntui hieman turhalta. Mutta tämä voisi toimia esim. projekti- ja ryhmätöissä, joissa sama porukka pinnistelee yhteisen aiheen parissa (joka on selkeästi rajattu). D:n kautta jaetut linkit/vinkit/, jotka sivuaisivat yhteistä aihetta, voisivat olla oivallinen lisä työskentelyyn.

Kuvia - rakastan kuvia

2009-12-02T04:05:00.000-08:00

Tämän viikon toisessa tehtävässä piti tutustua erilaisiin kuvapalveluihin. Onko tosiaan mahdollista, että verkossa on ilmaisia kuvapankkeja, joista saa kuvia omien esitystensä, tai blogien elävöittämiseksi.
Kun suurin osa omista hyvistä valokuvista on vielä paperimuodossa, jotka pitäisi skannata... jotta saisi ne omalle sivulleen, tuntui ilmaiskuvien siirtämisen helppous vievän vallan harkintakyvyn.
Hyvä, etten poistanut kaikkia blogini tekstejä ja korvannut niitä kuvilla.

Kokeilin näitä: Stock.XCHNG ja Morguefile.

Oheinen kivikuva on runrunrunsin ja peräisin Stock.XCHNGistä. Jostain syystä olen mieltynyt kiviin. Tämä muistuttaa kännykkäkuvaani, jonka olisin ensimmäisenä halunnut siirtää blogiini.

Webinaari on wiksu

2009-12-01T05:34:00.000-08:00

Webinaari vaikuttaa käytännölliseltä (ja ekologiselta) tavalta pitää seminaari/työkokous. Luento tai esitys ei kuitenkaan saa olla kovin pitkä - kuunteleminen ruudulta puuduttaa melko nopeasti.
Keskustelu, supattelu, muiden osallistujien kanssa voisi olla hauskaa, mutta veisikö se huomion esityksestä. Keskustelusta voisi tulla myös melko pirstonaista luennon aikana, jälkikäteen se voisi olla jäntevämpää. Näppärää olisikin yksi lisäikkuna, johon voisi kirjoittaa omat muistiinpanonsa ja kommentinsa ja sitten jakaa muille.

Nythän monien tapahtumien luentoja voi seurata myös jälkikäteen esimerkiksi Kirjakanavassa. Ei vastaa ehkä paikalla olo - sosiaalinen puoli eli ihmisten tapaaminen jää pois, mutta hyvä, että voi saada ainakin "tiedollisen annin".

Kurssiwebinaaria en harmikseni ehtinyt kokeilemaan. Täytyy tsekata muiden kokemukset.

Facebook -olan takaa

2009-11-30T22:28:00.000-08:00

Sain sattumoisin mahdollisuuden tutustua ystäväni Facebookiin. Yhdellä kertaa tietämykseni lisääntyi huimasti: omat ja ystävien yhteiset ystävät, kaverit ja tutut muodostavat melkoisen verkoston, jossa voi kertoa omia tekemisiään ja vaihtaa kuulumisia. Kun verkosto on laaja, on siinä väistämättä mukana myös monenlaista asiantuntemusta, joka näin on myös omassa käytössä.
Facebook on kieltämättä oiva tapa pitää yhteyttä ihmisiin, joita ei välttämättä jostain syystä ehdi/voi tavata. Kun ystäväjoukko on laaja, niin melko varmasti joku on aina kuulolla ja omiin mietteisiinsä saa kommentin nopeasti.
Ei ihme, että tieto leviää nopeasti Facebookin verkostojen kautta.

Facebook ryhmä voisi tarjota verkko-oppimisen tukena foorumin, jossa opiskeluun liittyvien asioiden lisäksi voisi jutella myös muista kunkin elämään liittyvistä asioista.
Opiskelin taannoin sosiaalipsykologian perusopinnot verkossa. Silloin ei vielä ollut Facebookia, mutta opiskeluympäristössä oli foorumi, jossa keskustelimme yhdessä monista opiskeluun ja yksityiselämäänkin (kurssin aikana syntyi mm. pari lasta) liittyvistä asioista. Näiden keskustelujen kautta "tunsin" kurssilaiset paremmin kuin konsanaan millään massaluennolla.

Nettielämää kirjassa varoiteltiin, että kannattaa miettiä mitä Facebookin kirjoittaa, sillä aina joku ulkopuolinekin voi kurkkia ystäväsi "olan takaa". Näin siis tein minäkin ja tuli kyllä hieman tirkistelyn tuntu.

Toisten blogeja lukiessa

2009-11-30T05:51:00.000-08:00

Tänään olen yrittänyt lueskella toisten kurssilaisten blogeja, kiitos niille jotka ovat jo edenneet viikkotehtävissä - teiltä sain taustaa ja ajatuksia. Joskus voikin olla helpotus katsoa, mitä muut ovat jo saaneet asiasta irti - pääsee helpommin "toiselle askelmalle" (?).

Galtsu, Facebook ja verkkokurssi

2009-11-26T05:35:00.000-08:00

Tämän viikon tehtävistä kahteen (IRC-Galleria ja Facebook) tutustuin lukemalla niistä kirjoitettuja artikkeleita. Molemmat olivat toki yleisellä tasolla tuttuja, mutta hieman tietämykseni syveni. Täytyy myös tunnustaa, että vaikka en tällä kertaa halunnutkaan itse liittyä niiden käyttäjäksi, päässäni on kyllä raksuttanut "miten näitä voisi käyttää työssä".

Viikon kolmantena tehtävänä on suunnitella verkkokurssi jostakin sosiaalisen median aihealueesta. Tehtävä on sen verran haasteellinen ja haluan tehdä sen kunnolla, että jätän asian hetkeksi hautumaan. Tänään oli kasvotusten pidetty internetkurssi ja sillä oli kyllä hyödyksi, että tämä blogin kirjoittaminen oli minulle tuttua. Valitsenkin verkkokurssin aiheeksi blogin; ensimmäinen askel suunnittelussa on siis otettu.

Harmi, että kurssimme tahti on niin kova, ettei opiskelu samassa rytmissä muiden kanssa onnistu. Toivottavasti joku löytää kurssisuunnitelmani kuitenkin vielä parinkin viikon päästä.

Keskustelupalstat pyöräilijälle?

2009-11-23T09:45:00.000-08:00

Suomi24 keskustelupalstoilta näyttää löytyvän monenlaisia aihepiirejä - ensiksi osui silmään remonttipalsta. Matkailusta innostuin etsimään olisiko jokin palsta keskittynyt pyörämatkailuun, mutta sellaista en löytänyt (pyöräily löytyi osiosta urheilu ja kuntoilu, mutta se ei on mun juttu - näyttivät pohtivan fillareiden ominaisuuksia).

Kirjastot.fi ja oman kirjaston palstat vaikuttivat aika laimeilta.

Lukukokemusten keskustelufoorumi vaikutti siltä, että kaikki ovat kotona lukemassa paksuja kirjoja.

Twitter, Qaiku

2009-11-20T02:17:00.000-08:00

Onneksi kurssin ohjeissa todettiin seuraavasti: "Erityisesti Twitterin luonne on sellainen, että sen käyttäminen on melko järjetöntä ellei ole melko kiinteästi netissä työ- tai kotikoneen ääressä istuen, tai jatkuvasti nettiyhteydellä varustetulla älypuhelimella".
Onko siis ok, jos en ymmärrä Twitteriä, koska olen netissä tosi löyhästi.

Näiden kahden ero ei minulle selvinnyt; keskusteluistakaan en saanut mitään irti.
Täytyy paneutua asiaan jatkossa perusteellisemmin.

Delicious - toinen kerta

2009-11-20T00:17:00.000-08:00

Tämä D on minulle vaikea, kuin nimensäkin. Liitin joukkooni pari kurssilaista, lähetin linkin ja kiitin saamastani. Lopputuloksena minulla sellainen määrä linkkejä, etten ehdi niihin tutustua.
Tehtävänannossa mainittiin, että D voisi vertautua työpaikan kahvihuoneeseen, jossa vaihdamme ajatuksia työkavereiden kanssa. Onneksi meidän kahvihuoneessa on joskus myös hiljaista. D:n kaltaisessa melskeessä moni asia myös hukkuisi.
Toki on myös kiinnostavaa "kurkkia" mitä muut pitävät kiinnostavana. Vaikeampaa olikin lähettää mielenkiintoinen linkki kaverille (ketä tää kiinnostais, kaikki nää jo tietää).

Loppulukemana: käyttö ja tarkoitus tuntui hankalalta, vai johtuuko edellinen siitä, etten tunne D:lle tarvetta.

Toki sen kautta voi löytää kiinnostavia asioita. Tällä kertaa etsin sosiaalista mediaa käsitteleviä suomenkielisiä sivustoja. Alla olevat löysin D:stä, mutta samat linkit olisin löytänyt googlaamalla. Molemmilla sivuilla käsitellään sosiaalista mediaa oppimisen näkökulmasta.

Tätä Opetushallituksen sivua voisin käyttää valmistellessani asiakasopastuksia - selkeästi peruasioita, ei liian innostava (ei lähde hötkyilemään)

Sosiaalinen media oppimisen tukena -sivusto taas on runsauden sarvi, jossa voisi vierailla päivittäin etsimässä ideoita ja uusia ajatuksia. Ehkä myös ajanmyötä kommentoimassa sen piirissä olevia blogeja.

Blogi - itseasiassa

2009-11-19T23:57:00.000-08:00

Tähän asti olen pitänyt blogiani yllä lähinnä siksi, että olen halunnut viestiä muille kurssilaisille, että olen mukana. Varsinainen tarkoitus - kurssitehtävien ja oppimisen kommentointi on jäänyt vähemmälle, mutta nyt aloitan.

Tämän blogin avaaminen oli tehtävistä helpoin ja luontevin; kiitos valmiin sabluunan. Blogin kirjoittaminen on helppoa ja se jäsentää myös kurssin sisältöjen pohdintaa. Ajatukset selkiävät. Kiinnostavaa on myös "mahdollisen lukijan" istuminen olkapäällä. Miten kirjoittaminen muuttuu, kenelle kirjoitan?
Koska tämä blogi liittyy kurssiin mahdollinen lukija on mahdollisesti toinen kurssilainen, mutta jos kirjoittaisinkin vaikkapa avantouinnista - kuka silloin olisi mahdollinen lukija? Kiinnostaisiko blogini ketään, haluaisiko kukaan kommentoida sitä. Kommentointi kuitenkin lienee oleellinen osa bloggaamista.

Nyt olen pulassa

2009-11-19T05:24:00.000-08:00

Viikko lomalla ja sen jälkeen tavaton hässäkkä töissä - siis viime viikon ja tämän viikon tehtävät tekemättä.

Mutta nyt reipastun ja luen Nettielämää kirjan, jota Viltsu suositteli. Siis pakenen kuitenkin perinteiseen mediaan, mutta huomenna tehtävien pariin.

Meebo vieköön!

2009-11-10T07:55:00.000-08:00

Onnistuin luomaan meseyhteyden lähipöytään, mutta täytyy sanoa, että ryhmään liittyminen ei onnistunut. Toisaalta tässä mesetyksessä oli mukana myös audiopuoli. Yritetty ainakin on.

Mesetysyritys

2009-11-10T06:07:00.001-08:00

Tänään pitäisi päästä mukaan kurssichattiin. Meebo löytyi ja näyttäisi toimivankin - yltää ainakin naapuri koneelle.
Muut tämän viikon tehtävät jäävät osittain rästiin -huh, huh, - mutta täytyyhän sitä pitää lomaakin.
Delicuous vaatii lisäharjoitusta; aluksi homppa tuntui helpolta, mutta nyt en muista mitään.

Kirjoja ja viiniä

2009-11-05T06:51:00.000-08:00

Eilen olin Atenan ja Schildtsin kirjallisessa illassa, kiinnostavia kirjaesittelyjä, tuttuja ja maukasta ruokaa ja viiniä. Kirjoista jäi mieleen mm. Myrrha

Valokuva - olis ihan kiva

2009-11-04T00:29:00.000-08:00

mutta työkoneeni huutaa avuksi järjelmänvalvojaa, enkä onnistu lisäämään kuvia kännykkäkamerastani. Täytyy kokeilla muita keinoja.

RSSSSS

2009-11-03T08:26:00.000-08:00

Viikonloppu oli kaunis - haravoin lehtiä ja kävin avannossa - kyllä se avanto oli koska ympärillä järvi oli riitteessä.
Nyt sitten olen tilannut lisää RSS-syötteitä niin kotikaupungista kuin vähän kauempaakin. Kurssilaistenkin blogeja pitäisi olla pian ainakin kuusi. Mutta ihmettelen kuten kollegatkin - milloin niitä ehtii lukea ja kommentoida.
Sinänsä erilaisten ajankohtaistietojen tilaaminen on helppoa ja varmasti kätevääkin, mutta toisaalta esimerkiksi Kirjastot.fi sivun juttujen seuraaminen käy mielestäni helpommin kun käy ko. sivulla. Lisäksi jos tyytyy pelkkiin syötteisiin, niin hyväksyy, että joku suodattaa valmiiksi mitä tietoa iGoogleeni ropisee.

Chatti jää

2009-10-27T08:50:00.000-07:00

Voi vitsi - kurssichat on ihan ok, mutta jos sekin edellyttää jälleen uuteen palveluun kirjautumisen, niin ottaa päähän. Jos maltti riittää niin yritän mukaan ensi tiistaina.
Sunnuntait eivät aikatauluun käy.

Syötteitä ropisee

2009-10-27T08:05:00.001-07:00

Rss-syötteiden hankkiminen iGooglen kautta oli yllättävän helppoa, vaikka en ohjeistuista oikein ymmärtänyt.

Hauskaa oli myös oman iGoogle-sivun muokkaaminen. Ymmärrän, että moiseen voi helposti koukuttua - vaikken mikään "sisustaja" olekaan.

Kurssin ja kurssilaisten blogien lisäksi tilasin pari kirjallisuusaiheista blogia - ajattelin seurata niitä jonkin aikaa ja vaihtaa ne sitten vaikka uusiin. Aika ei kuitenkaan riitä kaikkien lukemiseen, enkä aio sairastua infoähkyyn tämän kurssin aikana - tässä ammatissa se on muutenkin vaarana.

Ähkyn suurin ongelma on nimittäin se, ettei voi koskaan olla tyytyäinen hankkimaansa tietoon tai oppimaansa asiaan, koska aina maailmassa on miljoona asiaa, joita ei kuitenkaan vielä osaa, eikä koskaan opikaan.

Delicious

2009-10-23T23:39:00.000-07:00

Eilinen päivä kului kirjamessuilla ja vasta näin lauantaiaamuna pääsin tutustumaan Deliciousiin - hieman rassasi tuo, jälleen uuden s-postiosoitteen hankkiminen, mutta muuten palveluun kirjautuminen sujui hyvin.
Sain oman blogini merkatuksi, tosin se se siellä jo olikin - eli ihmeellistä.

Itse palvelun syvin olemus jäi vielä avoimeksi. Jotenkin tuntui, että sitä oli helppo käyttää - mutta mahdoinko silti tehdä asiat oikein - vai lieneekö tapoja useampia. Päätin kuitenkin käyttää "lapsenomaista" lähestymistapaa - eiku kokeillaan - meni sitten vaikka metsään (siellä olenkin aina viihtynyt.)

Blogiakin pitäsi vielä täydentää ja ehtiä tutustumaan muiden kurssilaisten blogeihin.

Aikansa kutakin...

2009-10-19T06:06:00.000-07:00

mutta nytpä tämä sivu on aloitettu! Jatkossa kirjailen tänne miten onnistun seikkailuissani uusien 23 000 asian kanssa (minusta on turhan kainoa puhu vain 23 asiasta, vaikka tulinkin sen otsikkoon laittaneeksi.)