Kuuman kesän jälkeen lämmin syksy

Jälleen opiskelemassa - sosiaalisen median uusia koukeroita. Päivän innoittamana poistin talvikuvat. Huomenna ehkä lataan kesäkuvat.

Kesä tulee ja minulla on vielä talvikuvat

En ole osannut päättää jatkanko blogin kirjoittamista, mutta loman jälkeen mietin mihin tätä jatkossa käyttäisin.

Kurssi suoritettu - entäs nyt?

23 asiaa kurssi on hyväksytysti suoritettu - siitä muutama ilon kiljahdus, myös niiden työkavereiden korvien iloksi, jotka kurssin aikana kuulivat myös karjahduksia.

Onnittelut myös muille kurssitovereille ja kiitos - on ollut ilo lukea erilaisia blogeja.

Mutta nyt Zoran 23juttua jää lepotauolle. Blogin kirjoittamisesta tuli kurssin aikana toisaalta tapa, joten voi hyvinkin olla, että jutut jatkuvat.
Seuraava kurssikin on alkanut, joten aiheita riittää.

Verkkokurssi

Kurssin aiheena on miten perustetaan blogi. Kohderyhmäksi ajattelen esimerkiksi opettajat tai kirjavinkkarit, jotka haluavat blogin keinoin innostaa lapsia/nuoria lukemaan.
Yhdessä lasten/nuorten/oppilaiden kanssa ylläpidetty blogi on myös oiva mediakasvastuksen keino.

Ensimmäinen osio
1. Mikä blogi on?
Tutustutaan blogeihin ja bloggaamiseen. Lueskele toisten blogeja. Kiinnitä huomiota myös blogien ulkoasuun.
Blogilista - hakemistosta löydät eri aiheisiin liittyvät blogit.

2. Miksi haluat blogata?
Kirjoita ainakin kolme tavoitetta, mitä haluat blogillasi saavuttaa. Millaisten asioiden oppimiseen/innostamiseen blogi soveltuu.

3. Blogin valinta
Tutustu palveluihin, jotka tarjoavat käyttöösi valmiin blogialustan. (Tutustu esim. sosiaalisen median työpaja)
Kirjaudu ja tutustu perusteellisesti palvelun ohjeisiin ohjeisiin.
Mieti tässä vaiheessa blogillesi iskevä nimi.

Tässä Jaakko Sannemanin havainnollinen ohje Blogger –palvelun käyttöönotosta.

Toinen osio
1. Blogin aloittaminen
Kirjoita ensimmäinen blogikirjoitus- esimerkiksi blogin esittely: siitä se alkaa.
Mieti myös omaa profiiliasi – kuvan kanssa vai ilman…
Tarkista blogiin laittamasi asetukset, esimerkiksi komenttien salliminen.

Tässä vaiheessa on hyvä keskustella myös oppilaiden kanssa blogista; valitkaa esimerkiksi yhdessä ulkoasu.

2. Blogi perustettu – mitä sitten
Mieti vielä blogin tavoitteet ja kirjaa ne itsellesi ylös. Keskustele aiheesta muiden kurssilaisten kanssa.

Blogissa voi julkaista esimerkiksi kerran viikossa kirjaesittelyn. Kirjan lukijat voivat kirjoittaa oman arvostelunsa kirjasta kommentteihin. Kirjaesittelyn voi kirjoittaa opettaja tai oppilas.
Voitte myös seurata ja kommentoida muita kirjallisuusaiheisia blogeja.

Keskustele blogiin kirjoittamisesta; hyvät tavat pätevät myös verkossa (esim. Edu.fi -netiketti). Lisäksi on hyvä pohtia yhdessä tekijänoikeuksia: miten tekstiä voi lainata etc.

Kolmas osio
1. Blogi kaipaa piristystä
Blogiin voi liittää helposti kuvia, videoita ja linkkejä.
Muista tekijänoikeus.

2. Luetteloikaa mielikirjanne
Tutustukaa Library Thing –palveluun. Valitkaa lempikirjanne ja luetteloikaa ne palveluun. Samalla voi opetella asiasanoittamaan eli tagittamaan kirjoja. Kirjat saa esille blogiin.

Vinkkejä ja linkkejä:
Lastenkirjahylly - Päivi Heikkilä-Halttusen lasten ja nuortenkirjojen arvosteluja
Piirtoheitin – verkko-opetuksen verkkolehti (blogit)
Blogi -opetuksessa, elämänkatsomustieto

Opitun miettimistä

Kurssin aikana on tullut valtava määrä tietoa, joka on synnyttänyt valtavan määrän ajatuksia, jotka ovat tuottaneet valtavasti lisää ajatuksia. Blogiin en ole ehtinyt kirjata niistä kuin murto-osan. Usein ajatukset ovat myös muuttuneet ja harhautuneet jo muutamassa tunnissa aivan eri suuntiin, joten ylöskirjaus ei olisi edes ollut mahdollista, eikä myöskään tarpeellista. Uskon, että vasta kevään myötä kun olen mukana parissa uudessa projektissa ja pidän muutaman nettikurssin asiakkaille alan oivaltaa miten voisin käyttää kurssilla oppimaani työssäni.

Helmetin suositukset yhteisöllisen median käytöstä sisälsi enemmänkin "yhteisiä sääntöjä". Olisin toivonut ideoita mihin eri medioita voi/kannattaa käyttää: sopiiko esim. facebook markkinointiin paremmin kuin twitter, pitääkö lukupiiri yhteyttä blogissa vai feissarissa etc. Mihin mahdollisesti uusiin asioihin yhteisöllinen media soveltuu - eli ei vain vanhan toimintatavan siirtämistä.

Mielenkiintoista oli lukea Jarmo Lepistön kooste 11.11.2009 järjestetyssä YLE:n webinaarista: Miten syntyy sosiaalisen median strategia? Poimin muutaman näkökulman, joista mielestäni olisi etua kun mietimme miten sosiaalista mediaa käytettään meidän työssämme: "Sosiaalinen media on työkalu muiden joukossa. Tavoitteena tulee olla, että sosiaalinen media on luonteva osa kaikkien työtä. Valmista strategiaa olennaisempi on prosessi. Tärkeää on että sosiaalisen median merkitystä ja käyttöä pohditaan organisaatiossa yleisesti, ei vain asiantuntijatasolla." Näissä kahdessakin kohdassa on pureskeltavaa.
Esimerkiksi: luonteva osa työtä tarkoittaa, että kyse ei ole enää jostain ylimääräisestä ekstrasta, vaan juuri siitä työstä mitä minun pitääkin tehdä. Prosessin kautta työtavat voivat myös muuttua niin, toivottavasti, että emme tee aina vain lisää vanhan päälle vaan vapaudumme jostain vanhasta uuden myötä.

Vaikka monia asia onkin vielä kesken, niin yleissivistys on jo kasvanut; pystyn käyttämään uusia sanoja (sic!), mutta ennen kaikkea antamaan asioille myös sisällön ja liittämään ne johonkin laajempaan yhteyteen.

Blogeista ja seurannasta

Kurssin myötä on oppinut bongaamaan aihealueeseen liittyvät kirjoitukset mediasta nopeasti. On ollut hyvä havaita, että kurssin tiedoilla lukukokemus on aiempaa syvempi - tiedän mistä tässä puhutaan.
Mutta siinäpä se - olen juuri oppinut blogin kirjoittamisen ja Helsingin Sanomat uutisoi (6.2.10), että "Blogeista on tulossa keski-ikäisten hupi". Just.
Nuoret ovat siis siirtyneet jo muualle, mutta toisaalta blogin arkipäiväistyminen tekee siitä ehkä entistä oivemman työkalun vaikkapa opetuksen avuksi. Onhan sitä helppo käyttää ja osalle opiskelijoista se on jo ennestään tuttu. Eihän kännyköistäkään ole tullut kelvottomia, vaikka ne ovat joka mummon kassissa.

Trendejä uhmaten aioin laatia verkkokurssini blogin perustamisesta. (Ilmestyy pikapuoliin).

Googlaamalla kurssimme löytyi (niin tämä kuin edellinenkin) hyvin - osumia luonnollisesti kurssisivuille, blogeihin kuin myös Deliin, Twitteriin, Flickriin...
Hauskinta oli oman blogin etsiminen - olin nimennyt sen hieman toisin eli -Zoran 23 juttu- jostain syystä tämä hakulause sai Googlen tarjoamaan vaihtoehtoa Zoran 23 vuotta - siis täh. Muutama osuma löytyi näinkin.

Lukutaidoton mittarimato pelimaassa

Peleihin tutustuminen ja niistä kirjoittaminen tuntui vaikealta. Olen aina ollut sitä mieltä, että minulta puuttuu peligeeni eli olen yleensä jättänyt pelaamisen muiden ajanvietteeksi.

Mutta kun on tehtävä annettu pitää se myös tehdä eli tutustuin Älypään tarjoamiin peleihin ja visoihin. Visat tuntuivatkin olevan minulle sopivia - olihan aiheena esim. kirjallisuus.
Vaikka tietovisa ei ole varsinainen peli sai se nopeasti pelillisiä muotoja eli esiin tuli piirteitä, jotka ainakin itse liitän pelaamiseen.
1. pelissä voi voittaa tai hävitä
2. häviäminen on noloa (tulos kirjallisuusvisassa oli "lukutaidoton" )
3. pelaamista on pakko jatkaa / vielä minä sinulle/koneelle näytän (ainakin kunnes pääsee tasolle kirjastotäti)

Google Image Labeler - kuvien asiasanoittaminen oli hauskaa - pelasin siis jonkun tuntemattoman kanssa? Tätä voisi käyttää vaikka opetuksen apuna.

Toisaalta pelit ovat ajanvietettä ja peliin keskittyminen rentouttaa.

Luin myös Frans Mäyrän artikkelin Internet-pelaamisen muodonmuutos (Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsaus 4/2006) . Paljon ajatuksia herättäviä tietoja; pelaajien ja erityisesti naispelaajien määrä on hurja, pelien sosiaalinen ulottuvuus ja joiden yksittäisten pelien valtava suosio. Mäyrä toteaa pelimaailman olevan kokoajan muutoksessa
Pitääkin etsiä löytyykö uudempia tutkimuksia. Ja löytyi ainakin tieto, että vuonna 2009 on aloitettu Suomen Akatemian rahoittama suurhanke ”Digitaalisten pelikulttuurien synty” . Jään kuulolle.